Viikinkihelmiä

Uunihelmiä tekemässä

 Viimeiset kaksi viikkoa olen tehnyt uunihelmiä, tai viikinkihelmiä, kuten niitä mieluummin kutsun. Uunihelmiä ei pidä sekoittaa lasinsulatukseen, vaikka siinäkin lasi sulatetaan uunissa. Kutsunkin niitä mieluummin viikinkihelmiksi, koska samalla periaatteella helmiä ovat tehneet jo viikingit, joskaan heillä ei ollut nestekaasua ja paineilmaa käytössään.

Ensimmäiset uunihelmet olivat kirkkaita

 Viikinkihelmien periaate on hyvin yksinkertainen, uunissa on sulaa lasimassaa, jota otetaan sieltä piikin kärkeen ja siitä muotoillaan helmi, joka sitten irrotetaan piikistä ja laitetaan jäähdytysuuniin jäähtymään. Siihen yksinkertaisuus sitten loppuukin. Käytännössä helmien tekeminen on paljon vaikeampaa. Sulan lasimassan hallinta vaatii tietoa lasin käyttäytymisestä sulana ja harjoittelua, jotta siitä saa haluamansa muodon. Jäähdytysuunien käyttö on yhteistä lampputekniikan kanssa, muutoin tekniikat ovat täysin erilaisia. Lasihan täytyy jäähdyttää hitaasti, ettei siihen tule stressiä, joka taatusti rikkoo helmen.

Uunista tuli vähän vihreitä helmiä

 Sula lasimassa on täysin kirkasta, ensimmäiseksi teimmekin ihan kirkkaita helmiä harjoitellen eri muotoja. Sydän on tässä tekniikassa helpoin muoto, pyöreä vaikeampi. Itse en pidä sydämistä, joten kokeilin sitä kerran ja tein sitten muutoin litteitä helmiä. Osaan helmistä tuli hienoinen vihreä sävy, joka johtui siitä, että uuniin oli jossain vaiheessa joltain pudonnut piikistä värjätty helmi. Tämä värjääntynyt lasimassa laskeutuu pikkuhiljaa uunin pohjalle mutta saattaa sieltä kulkeutua ylös lasimassan vähetessä, jolloin piikillä lasimassaa kauhaistaan pohjalta. Uuniin täytyy aika ajoin lisätä lasimurskaa mutta se helposti unohtui työn touhussa.

Ruskeat helmet

 Väri saadaan helmiin yksinkertaisesti pyöräyttämällä lämmintä helmeä lasipurkissa, jossa on tietyn väristä lasijauhoa, sitten helmeä lämmitetään uunissa, jotta väri sulaa helmeen. Tätä voidaan toistaa, kunnes haluttu värin syvyys on saavutettu. Toistojen lukumäärä oli ihan makuasia, itse laitoin väriä useimmiten kolme tai neljä kertaa, koska pidän syvistä väreistä. Helmi täytyi muistaa lämmittää riittävästi, kylmään helmeen väri ei tartu tai tarttuu vain osittain, mitä myös voi hyödyntää helmiä värjätessä. Värejä oli aika laaja valikoima, kaikista oli kolme mallihelmeä, yhden, kaksi ja kolme kertaa värjätyt helmet. Niistä näki hyvin, miltä väri näyttää jäähtyneenä, kuumasta lasista on nimittäin mahdotonta nähdä lopullista väriä. Joissakin, etenkin tummemmissa väreissä ei ollut paljonkaan eroa ottiko väriä kahdesti vai kolmesti. Päädyin pysymään muutamassa värissä, koska kurssin lopuksi meidän oli määrä tehdä helmistä joku koru, enkä halunnut homman leviävän mahdottomuuksiin. Viikinki -teema mielessäni ihastuin kauniiseen ruskeaan sävyyn.

Viskin värisiä helmiä

 Ruskean kaveriksi sopi hyvin kauniin vaalea viskin väri. Myös vaniljaksi väriä voisi kutsua mutta sen nimi oli Whiskey, kuten ruskean oli Brown Olive. Kokeilin tehdä myös sylinterin muotoisia helmiä mutta eniten pidin pyöreähköistä helmistä.

Punaiset helmet

Sanon pyöreähköistä, koska tällä tekniikalla ei pysty tekemään niin tarkan muotoisia ja yksityiskohtaisia helmiä kuin lampputekniikalla. Lamppuhelmiksi nämä olisivat olleet kamalan epämuotoisia mutta viikinkihelmiksi ne ovat ihan kelpoja. Upea punainen väri on nimeltään Cherry Red ja se täydensi loistavasti ruskeita ja viskin värisiä helmiä.

Viikinkinaisen kaulakoru

 Löysin nopeasti koruun sopivat värit ja päädyin tekemään lyhyen kaulakorun. Halusin siihen viikinkihengessä roheat isot möllykät helmiksi ja ketjuksi sopi hyvin muinaisketju. Helmien väreihin sopi paremmin lämmin kullansävy, joten linkitin ne kullanvärillä. Muinaisketjun tein hopean ja kullanväriä vuorottelemalla ja lukoksi naputtelin yksinkertaisen kullanvärisen S-lukon. Näin onnistuin säilyttämään helmien vaatiman lämpimän sävyn ja yhdistämään sen silti omaan lempisävyyni, kylmään hopeaan. Tein viikinkinaisen kaulakorun itselleni, enkä pidä kullanväristä omassa kaulassani. Kullanväristä tulee helposti makuuni liian makea koru. Kuitenkaan noita valitsemiani värejä en voinut kuvitellakaan yhdistäväni pelkkään hopeaan, vaan ne suorastaan huusivat lämmintä sävyä. Riittävän paksu lanka, hopeanväriset lenkit on sahattu 1,2 mm ja kullanväriset 1,5 mm langasta, tekee muinaisketjusta näyttävän ja kestävän. Isot helmimöllykät sitäpaitsi vaativat paksun ketjun, jotta koru on tarpeeksi viikinkimäinen viikinkinaiselle.

Sinisiä helmiä

 Saatuani jo ensimmäisellä viikolla korun helmet tehtyä, saatoin huoletta keskittyä kokeilemaan erilaisia kivoja temppuja ja värejä, kuten raitoja ja muita kuvioita. Sininen on ehdottomasti lempivärini lasissa ja oli ihan pakko kokeilla kauniita sinisiä sävyjä.

Modernin näköisiä viikinkihelmiä

 Yhdistämällä sinistä, valkoista ja mustaa sain aikaiseksi näinkin  modernin näköisiä viikinkihelmiä. Raikkaat värit ja kuutiomuoto tekee roheasta viikinkihelmestä ihan eri näköisen kuin aiemmin tekemäni helmet. Lisäksi halusin oppia tekemään oikein isoja helmiä. Kuutioita osasta tuli siksi, että irrotusvaiheessa helmi olikin pinnalta vielä liian lämmin, jolloin pihdit painoivat sen lyttyyn ja pyöreästä tuli kuutio.

Toiseksi viimeiset helmet

Kahtena viimeisenä päivänä tuntui, että opin jotenkin hallitsemaan uunihelmitekniikkaa. Sain tehtyä hienoja isoja helmiä. Opin miten helmiä muotoillaan ja väreillä leikitään. Lakkasin pelkäämästä, että helmi putoaa piikistä uuniin tai jäähtyy liikaa muotoillessa ja räjähtää käsiin tai väripurkkiin. Opin lukemaan lasia hiukan ja se on hieno taito, jonka oppii vain harjoittelemalla. Olisin mieluusti tehnyt näitä helmiä vielä kolmannenkin viikon. Näistä helmistä tulee vielä hienoja koruja Vihmukauppaan. Minulla on jo idea eräästä korusarjasta...

Viimeiset helmet